sa

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: S.A., SA, Sa, , , , ja


Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa

  1. (persoonapronomini, runollinen) sinä
    Kuin voit sa, Ophelia?
    Ken olet sa, jok' anastat yön vallan / Ja sota-asun kirkkaan, jossa Tanskan / Kuningas-vainaa täällä ennen kulki? (Hamlet, suom. Cajander)

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sa Kielitoimiston sanakirjassa

As[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

sa

  1. (kardinaaliluku) yksi

Italia[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

sa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä sapere

Liivi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa

  1. (persoonapronomini) sinä

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]

Ranska[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa f.

  1. (possessiivinen) hänen, -nsa/-nsä (kun pääsana on konsonantilla alkava feminiini)
  2. (possessiivinen) sen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Romania[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa f.

  1. (possessiivinen) hänen, -nsa/-nsä (kun pääsana on feminiini)

Liittyvät sanat[muokkaa]

Serbia[muokkaa]

Prepositio[muokkaa]

sa (kyrillinen: са)

  1. sama kuin s eräiden kirjainten edellä; kanssa (+ intr.); jostain (+ gen.); vuoksi (+ gen.)

Viro[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa (rinnakkaimuoto sina)

  1. (persoonapronomini) sinä, yleensä lausepainottomana
    Kus su vend on? – Missä veljesi on?

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
  • Pidempi sina, yleensä lausepainollisena

Võro[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

sa (gen su, part sinno)

  1. (persoonapronomini) sinä, pitkä muoto sina

Taivutus[muokkaa]

Sijamuoto
nominatiivi sa
(saq)
sina
genetiivi su
(suq)
###
partitiivi ### sinno