sinä
 |
Suomi
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]sinä
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
- Minna, oletko sinä tulossa tänne huomenna?
- Hyvän tavan mukaan kirjeessä sinä kirjoitetaan Sinä puhuteltaessa kohteliaasti hyvin tuttua tai merkittävästi nuorempaa henkilöä, kts. Te.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsinæ/, [ˈsinæ]
- tavutus: si‧nä
Taivutus
[muokkaa]- Pronominilla on myös erillinen akkusatiivimuoto. Abessiivimuotoa *sinutta käytetään äärimmäisen harvoin.
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
|---|---|---|
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sinä | — |
| genetiivi | sinun | — |
| partitiivi | sinua | — |
| akkusatiivi | sinut | — |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sinussa | — |
| elatiivi | sinusta | — |
| illatiivi | sinuun | — |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sinulla | — |
| ablatiivi | sinulta | — |
| allatiivi | sinulle | — |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sinuna | — |
| translatiivi | sinuksi | — |
| abessiivi | (sinutta) | — |
| instruktiivi | — | — |
| komitatiivi | — | — |
Huomautukset
[muokkaa]- Sanan käyttäminen vaatii Suomessa joskus tuttavallista suhdetta keskustelukumppanien kesken. Muussa tapauksessa käytetään kohteliaisuussyistä pronominia Te.
Etymologia
[muokkaa]uralilainen, kantasanasta *ti-/*tä-, jossa on tapahtunut muutos ti > si (vrt. *käti > käsi) – vrt. verbipääte -t (SSA s.v. sinä.)
Käännökset
[muokkaa]1. sana, jolla puhuja viittaa keskustelukumppaniinsa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]sinä
- (demonstratiivinen) essiivimuoto sanasta se
- sinä päivänä
Vepsä
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]sinä (gen. sinun)
- (persoonapronomini) sinä