hän

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Katso myös: -han, -hän, han, hàn, hån

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

hän (32)

  1. (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuoliseen henkilöön, jota ei puhutella
    Tuolla on Minna, hän on ystäväni.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

  • Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hän
genetiivi hänen
partitiivi häntä
akkusatiivi hänet
sisäpaikallissijat
inessiivi hänessä
elatiivi hänestä
illatiivi häneen
ulkopaikallissijat
adessiivi hänellä
ablatiivi häneltä
allatiivi hänelle
muut sijamuodot
essiivi hänenä
translatiivi häneksi
abessiivi (hänettä)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset[muokkaa]

  • Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua ja siksi on vain yksi pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä näkyy sukupuoli.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hän Kielitoimiston sanakirjassa

Vepsä[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

hän (gen. hänen, part. händast)

  1. (persoonapronomini) hän
    Hänel om rusked paid. – Hänellä on ruskea paita