hän

Wikisanakirjasta
Katso myös: Hän, -han, -hän, han, hàn, hån

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

hän (32)

  1. (persoonapronomini) viittaa henkilöön, joka ei ole keskustelussa osallisena
    Tuolla on Minna; hän on ystäväni.
  2. (persoonapronomini, vanhentunut) yksikön 2. persoonan kohteliaisuusmuoto, jota käytetään vierasta tai arvossapidettyä henkilöä puhuteltaessa
    Saiskohan hänelle olla kaffetta?

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

  • Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hän
genetiivi hänen
partitiivi häntä
akkusatiivi hänet
sisäpaikallissijat
inessiivi hänessä
elatiivi hänestä
illatiivi häneen
ulkopaikallissijat
adessiivi hänellä
ablatiivi häneltä
allatiivi hänelle
muut sijamuodot
essiivi hänenä
translatiivi häneksi
abessiivi (hänettä)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset[muokkaa]

  • Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomessa on yksikön 3. persoonassa vain pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä ilmenee tämän sukupuoli.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • hän Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

Wikipedia
Katso artikkeli Hänin kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

hän (5)

  1. yksi athabasca-kielten ryhmään kuuluvista pohjoisamerikkalaisista alkuperäiskielistä (kielitunnus: haa)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhæn/
  • tavutus: hän

Käännökset[muokkaa]

Vepsä[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

hän (gen. hänen, part. händast)

  1. (persoonapronomini) hän
    Hänel om rusked paid.
    Hänellä on ruskea paita.