hän
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
hän (32)
- (persoonapronomini) sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuoliseen henkilöön, jota ei puhutella
- Tuolla on Minna, hän on ystäväni.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [hæn]
Taivutus[muokkaa]
- Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hän | – |
genetiivi | hänen | – |
partitiivi | häntä | – |
akkusatiivi | hänet | – |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hänessä | – |
elatiivi | hänestä | – |
illatiivi | häneen | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hänellä | – |
ablatiivi | häneltä | – |
allatiivi | hänelle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hänenä | – |
translatiivi | häneksi | – |
abessiivi | (hänettä) | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | – |
Huomautukset[muokkaa]
- Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomen kielessä ei ole kieliopillista sukua ja siksi on vain yksi pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä näkyy sukupuoli.
Käännökset[muokkaa]
1. sana, jolla puhuja viittaa johonkuhun keskustelun ulkopuolisen henkilöön, jota ei puhutella
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hän Kielitoimiston sanakirjassa
Vepsä[muokkaa]
Pronomini[muokkaa]
hän (gen. hänen, part. händast)
- (persoonapronomini) hän
- Hänel om rusked paid. – Hänellä on ruskea paita