id

Wikisanakirjasta
Katso myös: I'd, ID, id.,

Kansainvälinen[muokkaa]

Lyhenne[muokkaa]

id

  1. indonesian kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

id (5)

  1. (psykologia) viettipohja (psykoanalyysi-teorian mukaan yksi ihmisen mielen kolmesta kerroksesta)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi id idit
genetiivi idin idien
(idein)
partitiivi idiä idejä
akkusatiivi id;
idin
idit
sisäpaikallissijat
inessiivi idissä ideissä
elatiivi idistä ideistä
illatiivi idiin ideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi idillä ideillä
ablatiivi idiltä ideiltä
allatiivi idille ideille
muut sijamuodot
essiivi idinä ideinä
translatiivi idiksi ideiksi
abessiivi idittä ideittä
instruktiivi idein
komitatiivi ideine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo idi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • id Tieteen termipankissa

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

id

  1. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ir

Latina[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

id n.

  1. (demonstratiivinen) se (viittaa neutrisukuiseen henkilöön, asiaan tai esineeseen)

Taivutus[muokkaa]

yksikkö monikko
sijamuoto maskuliini feminiini neutri sijamuoto maskuliini feminiini neutri
nominatiivi is ea id nominatiivi
eae ea
akkusatiivi eum eam id akkusatiivi eōs eās ea
genetiivi eius eius eius genetiivi eōrum eārum eōrum
datiivi datiivi eīs eīs eīs
ablatiivi ablatiivi eīs eīs eīs

Norja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

id (iden)

  1. säynävä, säyne

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

id yl. (2) (yks. määr. iden [luo], mon. epämäär. idar [luo], mon. määr. idarna [luo])

  1. säynävä, säyne