häntä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

häntä

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta hän

Substantiivi[muokkaa]

häntä (10-J)

  1. selkärankaisilla maaeläimillä selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa
  2. (kuvaannollisesti) loppupää, häntäpää
    olla hännillä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈhænt̪æ/, [hæn̪t̪æ]
  • tavutus: hän‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häntä hännät
genetiivi hännän häntien
(häntäin)
partitiivi häntää häntiä
akkusatiivi häntä;
hännän 		hännät
sisäpaikallissijat
inessiivi hännässä hännissä
elatiivi hännästä hännistä
illatiivi häntään häntiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hännällä hännillä
ablatiivi hännältä hänniltä
allatiivi hännälle hännille
muut sijamuodot
essiivi häntänä häntinä
translatiivi hännäksi hänniksi
abessiivi hännättä hännittä
instruktiivi – hännin
komitatiivi – häntine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hännä-
vahva vartalo häntä-
konsonantti-
vartalo 		-

Käännökset[muokkaa]

1. selkärankaisilla selkärangan jatkona peräaukon yläpuolella sijaitseva ruumiinosa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

heinähäntä, hiirenhäntä, hännänheilutus, hännänhuippu, hännänpää, häntäheikki, häntähihna, häntäjouhi, häntäkärpänen, häntäluu, häntänikama, häntäpuoli, häntäpää, häntävyö, häränhäntä, ketunhäntä, kippurahäntä, kissanhäntä, poninhäntä, pörröhäntä, revonhäntä, rotanhäntä, siimahäntä, töpöhäntä

Idiomit[muokkaa]

  • häntä heiluttaa koiraa – Ilmaisee, että henkilö on menettänyt asioiden hallinnan; asiat hallitsevat henkilöä.
  • tuli hännän alla – kova kiire
  • ei päätä, ei häntää – ei järkeä
  • häntä koipien välissä – pettyneenä, epäonnistuneena
  • kissan hännän nosto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • häntä Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=häntä&oldid=4351768”