häntäluu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
häntäluu (18)
- (anatomia) selkärangan alimmat 3–5 nikamaa, jotka (ihmisellä) ovat jäänne hännästä (tieteellinen nimi: os coccygis[1])
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhænt̪æˌluː/
- tavutus: hän‧tä‧luu
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista häntä ja luu
Käännökset[muokkaa]
1. selkärangan alimmat luut, jotka (ihmisellä) ovat jäänne hännästä
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- häntäluu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Vierimaa, Heidi & Laurila, Mirja: Keho: Anatomia ja fysiologia, s. 58. 1.–2. painos. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-34304-3.