sein

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sein

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta sei
  2. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta sei

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sein m. (monikko seins)

  1. rinta
  2. (prepositioiden yhteydessä) sisus, joukko
    la réintégration de Cuba au sein de l'OEA Kuuban liittyminen jälleen Amerikan valtioiden yhteisöön

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta sinus ’rinta’; sukulaissanoja: espanjan seno, italian seno, romanian sân

Saksa[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto maskuliini neutri feminiini monikko
nominatiivi sein sein seine seine
akkusatiivi seinen sein seine seine
datiivi seinem seinem seiner seinen
genetiivi seines seines seiner seiner

sein m., sein n., seine f. (monikko seine)

  1. (possessiivinen) hänen ... -nsa/-nsä/-an/-än/-en (miehestä)
  2. (possessiivinen) sen (kun viitataan maskuliini- tai neutrisukuiseen asiaan, esineeseen tai eläimeen)

Taivutus[muokkaa]

  • Possessiivipronominista sein on olemassa myös itsenäiset muodot, jotka ovat muuten täysin samannäköisiä attribuuttina (pääsanansa edellä) käytettävien muotojen kanssa, paitsi että maskuliinin nominatiivi on seiner ja neutrin nominatiivi ja akkusatiivi ovat kummatkin sein(e)s. Niiden käyttö: (vrt. englannin his)
  • Ich habe meinen Wagen in der Garage, aber wo ist seiner? = Minulla on auto autotallissa, mutta missä on hänen omansa? (= autonsa)
  • Unser Haus ist über 200 Jahre alt. Hast du aber irgendeine Ahnung davon, wie alt seines ist. = Meidän talomme on yli 200 vuotta vanha. Onko sinulla jonkinlainen aavistus (siitä), kuinka vanha hänen omansa on. (= talonsa)

Liittyvät sanat[muokkaa]

  • er, es (vastaavat persoonapronominit)

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. ist
ind. imperf. y. 3. p. war
part. perf. gewesen
apuverbi sein

sein

  1. olla jtak; jssak
    Das ist ein Fisch.
    Tuo on kala.
    Ich bin Finne.
    Olen suomalainen.
    Wir sind hier.
    Olemme täällä.
    Wir waren hier und wir saht, daß ihr wart hier.
    Olimme täällä ja näimme, että te olitte täällä.
  2. (temporaalinen apuverbi) muodostaa tietynlaisten verbien perfektin ja pluskvamperfektin (kts. huomautukset); olla + partisiipin perfekti
    Ich bin geschwommen.
    Olen uinut.
  3. part. perf. + ~ muodostaa olotilaa ilmaisevan passiivin; käytetään vain preesensissä ja imperfektissä
    Der Platz war von den Demonstranten erobert.
    Aukiota pitivät hallussaan mielenosoittajat. t. Mielenosoittajat olivat vallanneet aukion.
  4. zu + inf. ~ muodostaa passiivismerkityksisen lauseen, joka ilmaisee, että verbin tekeminen voi kohdistua subjektiin
    Der Platz ist zu erobern.
    Aukio on vallattavissa. t. Aukion voi vallata.
  5. zu + inf. ~ muodostaa passiivismerkityksisen lauseen, joka ilmaisee, että verbin tekemisen pitää kohdistua subjektiin
    Der Platz ist noch zu erobern.
    Aukio on vielä valtaamatta. t. Aukio pitää vielä vallata.

Huomautukset[muokkaa]

  • (perfektin ja pluskvamperfektin apuverbi) Sein-verbillä järjestyvät saksan intransitiiviverbit, jotka ilmaisevat tekijän liikettä, sisäistä muutosta tms.; sen sijaan transitiiviverbit, jotka voivat saada suoran objektin, järjestyvät haben-verbillä.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sein (gen. seina, part. seina, adit. seina)

  1. seinä
    puust sein, puusein puuseinä
  2. seinämä

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi sein seinad
Genetiivi seina seinte
seinade
Partitiivi seina seinu
seinasid
Illatiivi seina
seinasse
seintesse
seinadesse

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]