ego

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (1)

  1. (psykologia) yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä: minä
  2. (arkikieltä) käsitys itsestä
    AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ego Kielitoimiston sanakirjassa

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)

  1. ego

Latina[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
nominatiivi ego
akkusatiivi
genetiivi meī
datiivi mihi
ablatiivi

ego

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yks. määr. egot, ei monikkoa)

  1. ego

Liittyvät sanat[muokkaa]