Siirry sisältöön

ego

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ego (1)

  1. (psykologia) yksi persoonallisuuden osa Sigmund Freudin psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä: minä
  2. (arkikieltä) käsitys itsestä, minäkäsitys
    AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈego/
  • tavutus: e‧go

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ego egot
genetiivi egon egojen
partitiivi egoa egoja
akkusatiivi ego;
egon		 egot
sisäpaikallissijat
inessiivi egossa egoissa
elatiivi egosta egoista
illatiivi egoon egoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi egolla egoilla
ablatiivi egolta egoilta
allatiivi egolle egoille
muut sijamuodot
essiivi egona egoina
translatiivi egoksi egoiksi
abessiivi egotta egoitta
instruktiivi – egoin
komitatiivi – egoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ego-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]
1. minä psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä
  • katalaani: jo m.
  • portugali: ego m.
  • ruotsi: ego
  • turkki: ego

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Vieruskäsitteet
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ego Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)

  1. ego

Latina

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]
Taivutus
nominatiiviego
akkusatiivimē
genetiivimeī
datiivimihi
ablatiivimē

ego

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Ruotsi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ego n. (yks. määr. egot [luo], ei monikkoa)

  1. ego

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=ego&oldid=4689878”