ego

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (1)

  1. yksi persoonallisuuden osa psykoanalyysin persoonallisuusnäkemyksessä, minä
  2. käsitys itsestä
    AP:lla vaikuttaisi olevan ylipaisunut ego ja ylemmyysfantasioita, jotka hänen pieni päänsä on kehittänyt kompensoidakseen huonoa itsetuntoa. (nettikeskustelua)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ego egot luo
genetiivi egon luo egojen luo
partitiivi egoa luo egoja luo
akkusatiivi ego; egon luo egot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi egossa luo egoissa
elatiivi egosta luo egoista
illatiivi egoon luo egoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi egolla luo egoilla
ablatiivi egolta luo egoilta
allatiivi egolle luo egoille
muut sijamuodot
essiivi egona luo egoina luo
translatiivi egoksi luo egoiksi
abessiivi egotta egoitta
instruktiivi egoin
komitatiivi egoine-
+ omistusliite luo

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta ego ’minä’

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Ido[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yksikön akkusatiivi egon; monikko egi, monikon akkusatiivi egin)

  1. ego

Latina[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

Taivutus
nominatiivi ego
akkusatiivi
genetiivi meī
datiivi mihi
ablatiivi

ego

  1. (persoonapronomini) minä

Liittyvät sanat[muokkaa]

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ego (yks. määr. egot, ei monikkoa)

  1. ego

Liittyvät sanat[muokkaa]