itse

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

itse

  1. omatoimisesti, henkilökohtaisesti
    Tein sen itse.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈit̪seˣ/
  • tavutus: it‧se

Pronomini[muokkaa]

itse

  1. (refleksiivinen) lauseen pääsanaan viittaavana appositiona käytettävä sana, joka korostaa nimenomaan lauseen subjektin eikä minkään muun tekevän jotakin
    Teitkö sen itse? Tietenkin, minä tein sen täysin itse. Ihmettelen usein itsekseni maailmanmenoa.
    Hän on päättänyt tehdä sen aivan itse.
    Vaunu lähti itse, kenenkään auttamatta, liikkeelle.
  2. (refleksiivinen, ~ + omistusliite) korvaa lauseen subjektina olevan persoonapronominin tämän ollessa lauseen muuna jäsenenä: kts. itseni, itsesi, itsensä, itsemme, itsenne
    Itseäsi sinä voit siitä kiittää. Hän kiusaa itseään aivan turhaan.

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

itse (8)

  1. varjosielu, kaksoisolento tai etiäinen
    Mies halvaantui, kun hänen itsensä lähti omille teilleen.
    En se ollut minä, se oli minun itseni

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itse itset
genetiivi itsen itsejen
(itsein)
partitiivi itseä itsejä
akkusatiivi itse;
itsen
itset
sisäpaikallissijat
inessiivi itsessä itseissä
elatiivi itsestä itseistä
illatiivi itseen itseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi itsellä itseillä
ablatiivi itseltä itseiltä
allatiivi itselle itseille
muut sijamuodot
essiivi itsenä itseinä
translatiivi itseksi itseiksi
abessiivi itsettä itseittä
instruktiivi itsein
komitatiivi itseine-
+ omistusliite

Taivutus on kuten sanalla "nalle".[1] Monikkomuodosta käytössä on lähinnä partitiivimuoto "itsejään", esimerkiksi "Anna muidenkin olla omia itsejään." Siinäkin voisi vaihtoehtoisesti käyttää muotoilua: "Anna muidenkin olla oma itsensä."[2]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

itsearvostus, itsehallinto, itsehalveksinta, itsehalveksunta, itsehavainnointi, itsehedelmöitys, itsehillintä, itsehoito, itseihailu, itseilmaisu, itseinduktio, itseinho, itseironia, itseiva, itsekasvatus, itsekehu, itsekidutus, itsekontrolli, itsekorostus, itsekritiikki, itsekunnioitus, itsekuri, itselaukaisin, itseluottamus, itsemurha, itsemurhaaja, itsensäpaljastaja, itseoikaisu, itsepalvelu, itsepetos, itsepoiminta, itsepuolustus, itsepölytys, itserahoitus, itserakas, itserakkaus, itseruoskinta, itsesensuuri, itsesiitos, itsesoimaus, itsesuggestio, itsesuojelu, itsesytyntä, itsesyytös, itsesäilytys, itsesääli, itsesäätely, itsetarkkailu, itsetarkoitus, itsetehostus, itsetilitys, itsetuho, itsetuntemus, itsetunto, itsetutkistelu, itsetypistys, itsetyydytys, itsevalta, itsevaltias, itsevarma

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • itse Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. itse Joukahainen. 8.11.2006.
  2. Pronominit: pronominimainen oma Kielitoimiston ohjepankki.