itsekkyys

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

itsekkyys (40)

  1. luonteenpiirre, joka sisältää keskittymisen omaan itseen muiden kustannuksella
    Onko sairaanhoitajien lakko itsekkyyden riemuvoitto?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈit̪sekːyːs/
  • tavutus: it‧sek‧kyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi itsekkyys itsekkyydet
genetiivi itsekkyyden itsekkyyksien
partitiivi itsekkyyttä itsekkyyksiä
akkusatiivi itsekkyys;
itsekkyyden
itsekkyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi itsekkyydessä itsekkyyksissä
elatiivi itsekkyydestä itsekkyyksistä
illatiivi itsekkyyteen itsekkyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi itsekkyydellä itsekkyyksillä
ablatiivi itsekkyydeltä itsekkyyksiltä
allatiivi itsekkyydelle itsekkyyksille
muut sijamuodot
essiivi itsekkyytenä itsekkyyksinä
translatiivi itsekkyydeksi itsekkyyksiksi
abessiivi itsekkyydettä itsekkyyksittä
instruktiivi itsekkyyksin
komitatiivi itsekkyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo itsekkyyde-
vahva vartalo itsekkyyte-
konsonantti-
vartalo
itsekkyyt-

Etymologia[muokkaa]

itsekäs + -yys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]