itsekseen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

itsekseen

  1. yksinään, omissa oloissaan
    Matti on asustellut jo kauan itsekseen, mutta erakko hän ei ole.
  2. (murteellinen) itsenäisesti, itse, keneltäkään kyselemättä
    Itsekseen hän päättää suvereenisti omista asioistaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈitsekseːn]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: it‧sek‧seen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Mies ei ollut uskoa peilistä kuvastunutta olentoa itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    He olivat niin yhdennäköisiä, että luulivat toisiaan valokuvassa itsekseen.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Substantiivi[muokkaa]

itsekseen

  1. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on yksikön 3. persoonassa
    Hän havahtui hereille luultuaan unessa näkemäänsä hahmoa ruumiista poistuneeksi itsekseen.
  2. yksikön translatiivin possessiivimuoto sanasta itse, jonka pääsana on monikon 3. persoonassa
    Eräissä kulttuureissa ihmiset saattavat pelätä ulkopuolisten henkiolentojen pyrkivän soluttautumaan heidän itsekseen.

Etymologia[muokkaa]

  • sanasta itse, translatiivin johtimesta -ksi ja possessiivisuffiksista -en

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]