subjekti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

subjekti (5)

  1. (filosofia) kohde, se mistä jotakin lausutaan; olio, joka ajattelee, tajuaa ja toimii
  2. (kielitiede) alus, lauseenjäsen, joka kertoo predikaatin ilmaiseman tekemisen tekijän tai kokijan. Suomen kielessä subjektin sijamuoto on nominatiivi, partitiivi tai genetiivi.
  3. hallitsijan alamainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsubjekt̪i/
  • tavutus: sub‧jek‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi subjekti subjektit
genetiivi subjektin subjektien
(subjektein)
partitiivi subjektia subjekteja
akkusatiivi subjekti;
subjektin
subjektit
sisäpaikallissijat
inessiivi subjektissa subjekteissa
elatiivi subjektista subjekteista
illatiivi subjektiin subjekteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi subjektilla subjekteilla
ablatiivi subjektilta subjekteilta
allatiivi subjektille subjekteille
muut sijamuodot
essiivi subjektina subjekteina
translatiivi subjektiksi subjekteiksi
abessiivi subjektitta subjekteitta
instruktiivi subjektein
komitatiivi subjekteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo subjekti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: mihin nämä ovat merkityksiä??

Liittyvät sanat[muokkaa]

agentti, alus, objekti, predikaatti, subjektiivinen, subjektiivisuus, subjektio, subjektivismi


Yhdyssanat[muokkaa]

kokonaissubjekti, oikeussubjekti, osasubjekti, subjektilause, subjektiosa, subjektivero, verosubjekti

Aiheesta muualla[muokkaa]