objekti

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

objekti (5)

  1. esine, olio
  2. tekemisen kohde
  3. (kielitiede) lauseenjäsen, joka on predikaattina olevan transitiiviverbin määre ja on sen kohteena
    Suomen kielen objektin sijamuoto on akkusatiivi tai partitiivi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈobjekt̪i/
  • tavutus: ob‧jek‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi objekti objektit
genetiivi objektin objektien
(objektein)
partitiivi objektia objekteja
akkusatiivi objekti;
objektin
objektit
sisäpaikallissijat
inessiivi objektissa objekteissa
elatiivi objektista objekteista
illatiivi objektiin objekteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi objektilla objekteilla
ablatiivi objektilta objekteilta
allatiivi objektille objekteille
muut sijamuodot
essiivi objektina objekteina
translatiivi objektiksi objekteiksi
abessiivi objektitta objekteitta
instruktiivi objektein
komitatiivi objekteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo objekti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.
Syy: Mihin merkityksiin nämä ovat käännöksiä?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kokonaisobjekti, objektipöytä, osaobjekti, osittaisobjekti, seksiobjekti, seksuaaliobjekti, sukupuoliobjekti

Aiheesta muualla[muokkaa]