itsenäinen

Suomi

Adjektiivi

itsenäinen (38) (komparatiivi itsenäisempi, superlatiivi itsenäisin) (taivutus[luo])

1. toisista riippumaton
2. joka ei ole toisen valtion osa tai alaisuudessa; suvereeni (valtiosta)

Ääntäminen

• IPA: /ˈit̪seˌnæi̯nen/
• tavutus: it‧se‧näi‧nen

Etymologia

Johdos sanasta itse. Valtiollisessa merkityksessä Elias Lönnrotin vuonna 1836 suomentamassaan teoksessa Muistelmia ihmisten elosta kaikkina aikoina käyttöön ottama uudissana. Ihmistä kuvaavana samnakaltaisia johdoksia on esiintynyt murteissa aiemminkin.

Käännökset

1. toisista riippumaton

englanti: independent espanja: independiente hollanti: zelfstandig ido: nedependanta indonesia: merdeka kroaatti: neovisan m. portugali: independente

ranska: indépendant romania: independent saksa: selbstständig, eigenständig serbia: nezavisan, незвисан sloveeni: neodvisen m. venäjä: независимый viro: iseseisev

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• (toisista riippumaton) epäitsenäinen

Johdokset

• adverbit: itsenäisesti
• substantiivit: itsenäisyys
• verbit: itsenäistyä, itsenäistää

Yhdyssanat

epäitsenäinen

Aiheesta muualla

• itsenäinen Kielitoimiston sanakirjassa