itsellinen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

itsellinen

  1. (historia) Suomen sääty-yhteiskunnan maaseudulla asunut henkilö, joka ei ollut kenenkään kiinteässä palveluksessa eikä saanut elantoaan maanviljelyksestä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]