minun

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

minun

  1. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; genetiiviä vaativan yksipersoonaisen verbin epätäydellinen subjekti
    Minun täytyy nyt mennä.
  2. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; attributiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeen tai ennen sitä, tämän toimiessa attribuuttina pääsanaan kuuluu possessiivisuffiksi
    Tämä on minun kynäni. (ilmaisee omistusta attribuuttina)
    Minun kynässäni ei ole mustetta. (ilmaisee omistusta attribuuttina)
  3. (persoonapronomini, taivutusmuoto) genetiivimuoto sanasta minä; substantiivinen muoto, joka ilmaisee puhujalle kuuluvaa olla-verbin jälkeen
    Tämä kynä on minun. (ilmaisee omistusta itsenäisesti)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]