eg

Wikisanakirjasta
Katso myös: e.g., EG, ég

Hollanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eg m./f. 

  1. äes

Verbi[muokkaa]

eg

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä eggen
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä eggen
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä eggen

Tanska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

eg yl. (yks. määr. egen[luo], mon. epämäär. ege[luo], mon. määr. egene [luo])

  1. tammi