kello

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
kello (5)
Wikipedia
Katso artikkeli Kello Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kello (1)

  1. ajan mittaamiseen ja näyttämiseen tarkoitettu laite
    Ostin eilen uuden kellon, koska olin hukannut vanhan kelloni.
    Atomikello on hyvin tarkka kello, joka käyttää atomien resonanssitaajuuksia ajan mittaamiseen.
  2. (musiikki) ontosta avonaisesta metallikuoresta muodostuva soitin, jota soitetaan lyömällä sitä
  3. jonkinlainen äänimerkkejä ajan merkiksi tuottava laite
    Koulun kello soi.
  4. kellonaika
    Mitä kello on? Paljonko kello on? Juna lähtee kello kahdeksan aamulla.
  5. kellojen (Campanula) suvun kasvi
  6. (yhdyssanan jälkiosana) lumi- (Galanthus) tai alppikellojen (Soldanella) suvun kasvi
  7. (miekkailu) kokilli

Etymologia[muokkaa]

Germaaninen laina.[1] Sana esiintyy ensi kerran Ericus Schroderuksen sanakirjassa vuonna 1637.[2]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈke̞lːo̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kello kellot
genetiivi kellon kellojen
partitiivi kelloa kelloja
akkusatiivi kello;
kellon
kellot
sisäpaikallissijat
inessiivi kellossa kelloissa
elatiivi kellosta kelloista
illatiivi kelloon kelloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellolla kelloilla
ablatiivi kellolta kelloilta
allatiivi kellolle kelloille
muut sijamuodot
essiivi kellona kelloina
translatiivi kelloksi kelloiksi
abessiivi kellotta kelloitta
instruktiivi kelloin
komitatiivi kelloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aisakello, alppikello, atomikello, aurinkokello, digitaalikello, harakankello, heilurikello, herätyskello, hiekkakello, hiirenkello, hirvenkello, hälytyskello, hätäkello, hääkellot, iltakello, isotooppikello, joulukello, juorukello, kaappikello, kaasukello, kaksoisnäyttökello, karjankellot, kaulakello, kauriinkello, kelloaika, kellohame, kellohattu, kellohelma, kellohuone, kellojensoitto, kellokaappi, kellokalle, kellokanerva, kellokasvit, kellokatkero, kellokauppa, kellokoneisto, kellokortti, kellokukka, kellokytkin, kellokäyrä, kelloköynnös, kellolaite, kelloliike, kellolintu, kellometalli, kellomies, kellonaika, kellonavain, kellonheiluri, kellonjousi, kellonkieli, kellonlasi, kellonluoti, kellonlyömä, kellonlyönti, kellonmäärä, kellonpaino, kellonpunnus, kellonratas, kellonsoittaja, kellonsoitto, kellontikitys, kellonvalaja, kellonvieteri, kellonviisari, kellopeippi, kellopeli, kellopiiri, kellopoiju, kellopronssi, kelloradio, kelloseppä, kellosinilatva, kellotaajuus, kellotalvikki, kellotapuli, kellotasku, kellotaulu, kellotorni, keskuskello, ketunkello, kevätkello, kielikello, kiirunankello, kilikello, kirkonkello, kissankello, korttikello, kultakello, kuolemankello, kuolinkellot, kurjenkello, kvartsikello, käkikello, könninkello, lehmänkello, liesikello, lumikello, maariankello, mittakello, morsiuskello, munakello, ovikello, palokello, pelikello, peurankello, putkikellot, päivyrikello, pääkello, pöytäkello, rannekello, rastaankello, rataskello, ruokakello, sammakonkello, sanomakellot, seinäkello, sekuntikello, sielunkellot, sinikello, soittokello, sukelluskello, sukeltajankello, sähkökello, tarkastuskello, tarkkuuskello, taskukello, tornikello, työaikakello, ukonkello, varsankello, vellikello, vesikello, vuohenkello, šakkikello

Osakäsitteet[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tulla toinen ääni kelloon — muuttaa asennetta tai mielipidettä
  • Vahinko ei tule kello kaulassa. — vahingot tapahtuvat yllättäen

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kello Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 37. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.
  2. Petri Lauerma: Marcus Pauli Sadeleri – Schroderuksen sanakirjan suomalainen avustaja. Kieliviesti, 2016, nro 3, s. 7. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 20.2.2020.