kellotaulu

Suomi

Substantiivi

kellotaulu

1. kellon pinta, jolle numerot on asetettu ja jonka alalla osoittimet kulkevat

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːoˌt̪ɑu̯lu/
• tavutus: kel‧lo‧tau‧lu

Etymologia

• yhdyssana sanoista kello ja taulu

Käännökset

1. kellon pinta, jolle numerot on asetettu ja jonka alalla osoittimet kulkevat

englanti: clock face, face (of a clock) espanja: esfera (del reloj) f. hollanti: wijzerplaat italia: quadrante m. portugali: mostrador m.

ranska: cadran m. ruotsi: urtavla saksa: Zifferblatt n. ukraina: циферблат m. viro: sihverplaat, numbrilaud

Aiheesta muualla

• kellotaulu Kielitoimiston sanakirjassa