kulkunen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kulkunen (38)
- pallomainen metallikello, jossa on yl. ristikkäiset ääniraot ja sisällään metallinen hely
- Luokkiin kiinnitetty kulkunen kilahteli hevosen liikahdellessa ja kilkatti rytmikkäästi eläimen juostessa.
- Tonttulakin kilisevä kulkunen saa eloa tonttuleikkeihin.
- (puhekieltä, monikossa) kivekset
- Pallo tuli suoraan kulkusille.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulkuˌnen/
- tavutus: kul‧ku‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kulkunen | kulkuset |
| genetiivi | kulkusen | kulkusten kulkusien |
| partitiivi | kulkusta | kulkusia |
| akkusatiivi | kulkunen; kulkusen |
kulkuset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kulkusessa | kulkusissa |
| elatiivi | kulkusesta | kulkusista |
| illatiivi | kulkuseen | kulkusiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kulkusella | kulkusilla |
| ablatiivi | kulkuselta | kulkusilta |
| allatiivi | kulkuselle | kulkusille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kulkusena (kulkusna) |
kulkusina |
| translatiivi | kulkuseksi | kulkusiksi |
| abessiivi | kulkusetta | kulkusitta |
| instruktiivi | – | kulkusin |
| komitatiivi | – | kulkusine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kulkuse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kulkus- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kulkunen Kielitoimiston sanakirjassa