aika

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Aika Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

aika (taipumaton)

  1. aimo, aikamoinen, eri, melkoinen
    Olet sinä aika tekijä.
    Aika veijari!
    Olet sinä aika poika! Suoritit tutkinnon ennätysajassa.
    aika tavalla, aika lailla

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti substantiivista aika. Sana on saattanut syntyä esimerkiksi seuraavasti: aikamies ’ikämies’ > ’täysi mies’, josta aika on sitten irronnut adjektiiviksi joka on saanut merkityksen ’täysikasvuinen, vahva, kunnon, iso’. Adverbimainen käyttö on sitten kehittynyt ilmauksesta kuten aika tavalla ’kunnon, kelpo tavalla’ > ’melko(isen)’.[1] Toinen vaihtoehto on, että sana on laina germaanisesta sanasta aiga.

Käännökset[muokkaa]

1. aimo, aikamoinen, melkoinen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

aika

  1. melko, koko, joltisenkin, varsin
    Liikenneonnettomuudet johtuvat aika usein kuljettajan väsymyksestä.
    Pikku-Kalle on aika pahankurinen poika.
    Söin aika paljon.
    aika hieno, aika vakavaa

Käännökset[muokkaa]

1. melko, koko

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aika Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

Aikaa mitataan kellolla

aika (9-D)

  1. maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure
    Aikaa voidaan mitata kellolla.
  2. kellolla mitattu ajanjakso, jolla on tietty kesti; myös määrittämätön jakso
    Entinen maailmanmestari Yohan Blake kellotti alkuerissä ajan 10,24. (yle.fi/urheilu)
  3. erityinen kausi, jolla on ominaista jokin
    vanha aika, uusi aika
    viime sotien aikaan
  4. määrätty hetki tai varattu ajanjakso
    Aika ei vain millään riittänyt.
    Haluaisin viipyä täällä kauemminkin, mutta minulla ei ole aikaa.
    Eikös teidän ole jo aika lähteä?

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aika ajat
genetiivi ajan aikojen
(aikain)
partitiivi aikaa aikoja
akkusatiivi aika;
ajan 		ajat
sisäpaikallissijat
inessiivi ajassa ajoissa
elatiivi ajasta ajoista
illatiivi aikaan aikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ajalla ajoilla
ablatiivi ajalta ajoilta
allatiivi ajalle ajoille
muut sijamuodot
essiivi aikana aikoina
translatiivi ajaksi ajoiksi
abessiivi ajatta ajoitta
instruktiivi – ajoin
komitatiivi – aikoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo aja-
vahva vartalo aika-
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia[muokkaa]

Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi. Sanan aiempi merkitys on ollut ’mitta’[2].

Käännökset[muokkaa]

1. maailmankaikkeuden etenevä ominaisuus
3. kausi, aikakausi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

adventtiaika, aika-aisti, aika-ajo, aika-arvo, aikaennätys, aikaero, aikaihminen, aikaikkuna, aikajako, aikajakso, aikajärjestys, aikakaistale, aikakauppa, aikakausi, aikakello, aikakirja, aikakone, aikakortti, aikakuva, aikakynnys, aikakysymys, aikakytkin, aikalaskelma, aikalasku, aikalaukaisin, aikalehmä, aikaleima, aikalippu, aikalisä, aikalukko, aikaluokka, aikamatka, aikamatkailu, aikamatkustus, aikamerkintä, aikamerkki, aikamies, aikamiespoika, aikamiina, aikamitta, aikamuoto, aikamäärä, aikamääräys, aikanäyttö, aikapalkka, aikapanos, aikapeli, aikapoika, aikapommi, aikapuhelu, aikapula, aikarahtaus, aikaraja, aikarajoitus, aikarauta, aikasarja, aikasuhde, aikasytytin, aikasytytys, aikatasoitus, aikataulu, aikatiedotus, aikaurakka, aikavaje, aikavakio, aikavalotus, aikavaraus, aikaveloitus, aikaviiva, aikavyöhyke, aikaväli, aikavälys, aikaväylä, aikayksikkö, ajanhaaskaus, ajanhammas, ajanhukka, ajanjako, ajanjakso, ajankohta, ajankulu, ajankuluke, ajankuva, ajankuvaus, ajanlasku, ajanmittaus, ajanmukaisuus, ajanmääritys, ajanottaja, ajanotto, ajanpuute, ajansäästö, ajantilaus, ajantuhlaus, ajanvaraus, ajanviete, ajanvietto, ajoaika, alkamisaika, alkuaika, alokasaika, altistusaika, armonaika, asevelvollisuusaika, atomiaika, aukioloaika, aurinkoaika, avaruusaika, barokkiaika, elämänaika, enimmäisaika, ennätysaika, entisaika, etsikkoaika, haasteaika, hakuaika, hallinta-aika, hallitusaika, hankinta-aika, harjoitteluaika, harkinta-aika, haudonta-aika, heilahdusaika, heinäaika, hengähdysaika, hirmuaika, hukka-aika, ihanneaika, ikiaika, ilmestymisaika, ilmoittautumisaika, ilta-aika, imetysaika, inkubaatioaika, irtisanomisaika, istutusaika, itämisaika, jaksonaika, jatkoaika, jouluaika, joulunaika, joustoaika, joutoaika, juoksuaika, jättöaika, jääaika, jäännösaika, kaamosaika, kahviaika, kanneaika, kantoaika, karenssiaika, karnevaaliaika, kasvuaika, keisariaika, keittoaika, kelloaika, kellonaika, kelpoisuusaika, keskiaika, keskiaurinkoaika, kestoaika, kesäaika, kevätaika, kierrosaika, kiertoaika, kihlausaika, kiima-aika, kilpailuaika, kirkkoaika, kirkonaika, koeaika, kokelasaika, korjuuaika, kotiintuloaika, kouluaika, koulutusaika, kriisiaika, kuivumisaika, kukinta-aika, kukkimisaika, kukoistusaika, kulkuaika, kulta-aika, kuningasaika, kuoletusaika, kuolinaika, kustavilaisaika, kutuaika, kylvöaika, kyntöaika, kärkiaika, käsiaika, käyntiaika, käyttöaika, laatuaika, laina-aika, lainausaika, lapsivuodeaika, lapsuudenaika, lapsuusaika, latenssiaika, lentoaika, lepoaika, liikeaika, lisäaika, loistoaika, loma-aika, loppiaisaika, loppuaika, lopunaika, lounasaika, lukuaika, luppoaika, lähetysaika, lähiaika, lähtöaika, maailmanaika, maailmanennätysaika, mainosaika, maksuaika, mansikka-aika, marja-aika, marttyyriaika, matka-aika, mietintäaika, miettimisaika, minimiaika, moiteaika, muinaisaika, murrosaika, muuttoaika, myöhäisglasiaaliaika, myöhästymisaika, määräaika, nautinta-aika, nettoaika, nukkumaanmenoaika, nuoruudenaika, nuoruusaika, nykyaika, näyttöaika, odotusaika, oloaika, omavastuuaika, onnenaika, opiskeluaika, oppiaika, oppisopimusaika, otteluaika, paastonaika, paikallisaika, painoaika, paistoaika, pakanuudenaika, palvelusaika, pankkiaika, paritteluaika, parveiluaika, peliaika, perinataaliaika, pesimäaika, pohja-aika, poikuusaika, poissaoloaika, pula-aika, puoliaika, puoliintumisaika, pysähdysaika, pyyntiaika, päiväaika, päivällisaika, päiväsaika, pätevöitymisaika, pääsiäisaika, päättymisaika, pörssiaika, rangaistusaika, raskaudenaika, raskausaika, rauhanaika, rauhoitusaika, rauta-aika, reaktioaika, renessanssiaika, respiittiaika, rokokooaika, rospuuttoaika, ruoka-aika, ruokailuaika, ruokinta-aika, ruska-aika, ruuhka-aika, rykimäaika, saapumisaika, sadeaika, sadonkorjuuaika, sairausaika, salassapitoaika, seisomisaika, seisonta-aika, seurusteluaika, sieniaika, siirtymäaika, sikiöaika, sopimusaika, sota-aika, sulkemisaika, suoja-aika, suoritusaika, suruaika, suurvalta-aika, syntyaika, syntymäaika, syömäaika, syöntiaika, takuuaika, talviaika, talvisaika, tehoaika, tiineysaika, tilastoaika, tilausaika, toimiaika, toiminta-aika, toimistoaika, toimitusaika, toipilasaika, toipumisaika, toriaika, toukoaika, tsaarinaika, tuloaika, tungosaika, tyttöaika, työaika, työsopimusaika, tähtiaika, uniaika, vaikutusaika, vakuutusaika, valistusaika, valitusaika, valmistumisaika, valmistusaika, valotusaika, valveillaoloaika, vapaa-aika, varallaoloaika, varastointiaika, varausaika, varoaika, varoitusaika, varusmiesaika, vierailuaika, vieroitusaika, viikinkiaika, viiveaika, viivästymisaika, virastoaika, virka-aika, voimassaoloaika, voittoaika, vuodenaika, vuokra-aika, vuorokaudenaika, vähimmäisaika, väliaika, yhtaikaa, yleisaika, yliaika, ylimenoaika, yöaika

rakkoaika

Idiomit[muokkaa]

  • saada aikaan – toteuttaa, saada tehdyksi (jotain merkittävää, suurta, pysyvää); myös sarkastisesti vastakohtana
  • tappaa aikaa – yrittää saada aika kulumaan
  • siirtyä ajasta ikuisuuteen – kuolla
  • se on vain ajan kysymys – jotain tapahtuu vääjäämättä, muttei tarkasti tiedetä koska
  • olla aika poika / olla aika tyttö – olla ihailtava, esim. ahkera, älykäs

Karjala[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

aika

  1. aika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aika Karjalan kielen verkkosanakirjassa

Vatja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

aika

  1. aika

Viitteet[muokkaa]

  1. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
  2. ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 37
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=aika&oldid=4393392”