ora

Wikisanakirjasta
Katso myös: oră, óra, öra

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ora (10)

  1. kasvin piikki
  2. piikkimäinen työväline
    Naskali on suutarin ora.
    Ota ora ja suurenna reikää.
    Kun poraa ei ollut saatavilla poltettiin reikiä oralla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorɑ/
  • tavutus: o‧ra

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ora orat
genetiivi oran orien
(orain)
partitiivi oraa oria
akkusatiivi ora;
oran
orat
sisäpaikallissijat
inessiivi orassa orissa
elatiivi orasta orista
illatiivi oraan oriin
ulkopaikallissijat
adessiivi oralla orilla
ablatiivi oralta orilta
allatiivi oralle orille
muut sijamuodot
essiivi orana orina
translatiivi oraksi oriksi
abessiivi oratta oritta
instruktiivi orin
komitatiivi orine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ora-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

orapihlaja, oratuomi, orapaatsama, oralehti, poltinora

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ora Kielitoimiston sanakirjassa
  • ora Tieteen termipankissa
  • ora Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Italia[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ora

  1. nyt

Substantiivi[muokkaa]

ora f. (monikko ore)[luo]

  1. tunti
    Mi sono svegliato otto ore fa.
  2. aika, hetki
    A che ora si va?
    Il mio canarino canta solo a quest'ora del giorno.
  3. (monikossa) kellonaika
    Che ore sono?

Liittyvät sanat[muokkaa]

Kapingamarangi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ora

  1. elää

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ōra

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ōs
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta ōs

Verbi[muokkaa]

ōrā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō

Portugali[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ora

  1. (taivutusmuoto) määräinen muoto sanasta oră

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.