elää

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

elää (53) (taivutus[luo])

  1. olla syntymän ja kuoleman välisellä ajalla; olla biologisesti elossa
    Mannerheim eli vuosina 1867–1951.
  2. asua, oleskella, elellä
    Hän eli elämänsä viimeiset vuodet Sveitsissä.
  3. saada ravintonsa, elantonsa jostakin
    Hän elää kasvisruoalla.
    Hän elää maalaamalla tauluja.
  4. (kuvaannollisesti) olla liikkeessä tai vauhdissa; muuttua, olla muutosaltis t. vakiintumaton
    Sivusto alkoi elää vasta vuonna 2004.
    Projektia varten koottu tiimi elää yleensä projektin aikana.
    On otettava huomioon, että puu elää kuivuessaan.
    Tilanne elää.
  5. kokea jossain mielessä merkittävää aikaa
    elää uudestaan mennyt maailma

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈelæːˣ/
  • tavutus: e‧lää

Etymologia[muokkaa]

kantauralin ela-[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

elinalue, elinehto, elinikä, elinkaari, elinkausi, elinkeino, elinkorko, elinkustannukset, elinkustannus, elinkyky, elinkysymys, elinmahdollisuus, elinpiiri, elinpäivä, elintarvike, elintaso, elintila, elintärkeä, elinvuosi, elinympäristö, myötäelää

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • elää Kielitoimiston sanakirjassa
  • elää Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Jaakko Häkkinen: Kantauralia ulkomaan eläville — Kënta-käxli ulka-mëxin elapajüling 21.11.2011. Viitattu 16.2.2020.