oras

Wikisanakirjasta
Katso myös: oraș, Oras

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oras (41)

Wikipedia
Katso artikkeli Oras Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. heinäkasvi ennen kasvuaan korreksi
    Vilja on jo oraalla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈorɑs/
  • tavutus: o‧ras

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta ora[1]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oras oraat
genetiivi oraan oraiden
oraitten
partitiivi orasta oraita
akkusatiivi oras;
oraan
oraat
sisäpaikallissijat
inessiivi oraassa oraissa
elatiivi oraasta oraista
illatiivi oraaseen oraisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi oraalla orailla
ablatiivi oraalta orailta
allatiivi oraalle oraille
muut sijamuodot
essiivi oraana oraina
translatiivi oraaksi oraiksi
abessiivi oraatta oraitta
instruktiivi orain
komitatiivi oraine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo oraa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oras-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

oraspelto, orastoukka, orasyökkönen, vehnänoras

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • oras Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

oras

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

ōrās

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō

Liettua[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oras m.

  1. ilma
    oro kokybė - ilman laatu
  2. (monikossa) ilma, sää
    orai Lietuvoje šiandien - sää Liettuassa tänään
    orų prognozė - sääennuste

Portugali[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

oras

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 341. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.