os

Katso myös: OS, Os, os., o.s., -os, -ös, Oš

Kansainvälinen

Lyhenne

os

1. osseetin kielitunnus (kaksikirjaiminen, ISO 639-1)

Espanja

Pronomini

os

1. (persoonapronomini) akkusatiivi- ja datiivimuoto sanoista vosotros ja vosotras
2. (refleksiivinen) monikon toisen persoonan akkusatiivi- ja datiivimuoto

   ¿Os preocupáis por el futuro? (akk.)

   Oletteko huolissanne tulevaisuudesta? / Huolestuttaako teitä tulevaisuus?

   ¿Os disteis cuenta de eso? (dat.)

   Huomasitteko sen? (darse cuenta de = huomata jokin)

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	ōs	ōra
akkusatiivi	ōs	ōra
genetiivi	ōris	–
datiivi	ōrī	ōribus
ablatiivi	ōre	ōribus

ōs n. (yks. gen. ōris, monikko ōra)

1. suu

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: ōrālis

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	os	ossa
akkusatiivi	os	ossa
genetiivi	ossis	ossium
datiivi	ossī	ossibus
ablatiivi	osse	ossibus

os n. (3)

1. luu

Liittyvät sanat

• os coxae, os ilium, os ischii, os pubis, os sacrum

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• espanja: hueso
• italia: osso
• portugali: osso
• ranska: os
• romania: os

Portugali

Artikkeli

os m.

1. , ei suomenneta

Huomautukset

• Artikkeli sulautuu prepositioiden kanssa seuraavasti:

a + os → aos

de + os → dos

em + os → nos

por + os → pelos

Ranska

Substantiivi

os m. (monikko os)

1. luu; ruoto

Etymologia

latinan sanasta os ’luu’

Aiheesta muualla

• os Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui os
määräinen	osului
monikko	unor oase
määräinen	oaselor

os n. (määräinen: osul, monikko: oase, määräinen: oasele)

1. luu

Etymologia

latinan sanasta os ’luu’

Tanska

Pronomini

os

1. (persoonapronomini) objektimuoto sanasta vi; meidät, meitä
2. (persoonapronomini) epäsuora objektimuoto sanasta vi; meille
3. (persoonapronomini) preposition kanssa käytettävä objektimuoto sanasta vi; meidän ... -mme, meitä
4. (refleksiivinen) itsemme, itseämme