aikaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aikaileminen (38)
- teonnimi verbistä aikailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikaileminen | aikailemiset |
| genetiivi | aikailemisen | aikailemisten aikailemisien |
| partitiivi | aikailemista | aikailemisia |
| akkusatiivi | aikaileminen; aikailemisen |
aikailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikailemisessa | aikailemisissa |
| elatiivi | aikailemisesta | aikailemisista |
| illatiivi | aikailemiseen | aikailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikailemisella | aikailemisilla |
| ablatiivi | aikailemiselta | aikailemisilta |
| allatiivi | aikailemiselle | aikailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikailemisena (aikailemisna) |
aikailemisina |
| translatiivi | aikailemiseksi | aikailemisiksi |
| abessiivi | aikailemisetta | aikailemisitta |
| instruktiivi | – | aikailemisin |
| komitatiivi | – | aikailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
aikailemis- | |