tempus

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tempus

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tempus (39)

  1. (kielitiede) aikaluokka, aikamuoto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪empus/
  • tavutus: tem‧pus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tempus tempukset
genetiivi tempuksen tempusten
tempuksien
partitiivi tempusta tempuksia
akkusatiivi tempus;
tempuksen
tempukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tempuksessa tempuksissa
elatiivi tempuksesta tempuksista
illatiivi tempukseen tempuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tempuksella tempuksilla
ablatiivi tempukselta tempuksilta
allatiivi tempukselle tempuksille
muut sijamuodot
essiivi tempuksena tempuksina
translatiivi tempukseksi tempuksiksi
abessiivi tempuksetta tempuksitta
instruktiivi tempuksin
komitatiivi tempuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tempukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tempus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

liittotempus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tempus Kielitoimiston sanakirjassa
  • tempus Tieteen termipankissa

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. aika, ajankohta
  2. (kielitiede) aikamuoto

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Derivaatat tytärkielissä[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • O tempora, o mores. - Oi aikoja, oi tapoja.
  • Tempus fugit. - Aika rientää.

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tempus tempora
akkusatiivi tempus tempora
genetiivi temporis temporum
datiivi temporī temporibus
ablatiivi tempore temporibus

tempus n. (3)

  1. ohimo

Liittyvät sanat[muokkaa]

Tästä johtuvat tytärkielten sanat[muokkaa]
Lainat muissa kielissä[muokkaa]

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tempus

  1. aikamuoto

Liittyvät sanat[muokkaa]