tempo

Suomi

Tempo

Substantiivi

tempo (1) tai (1-H)*

1. (musiikki) kuvaus sille kuinka nopeasti musiikkikappale etenee
2. nopeus, vauhti
3. (shakki) shakillisen ajan yksikkö, yksi siirto; loppupelissä on usein tärkeää tempon (siirron tai siirtovuoron) voittaminen tai häviäminen
4. (pyöräily) väliaikalähdöllinen kilpailu, aika-ajo

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪empo/, [ˈt̪e̞mpo̞]
• tavutus: tem‧po

Huomautukset

Kielitoimiston sanakirjan mukaan sanan taivutuksessa ei ole astevaihtelua. Käytännössä sanaa taivutetaan usein myös astevaihtelun kanssa.

Etymologia

• << italian sanasta tempo < latinan tempus

Liittyvät sanat

• avaus, aloite, pakkosiirto, oppositio
• BPM

Johdokset

• adjektiivit: hidastempoinen, nopeatempoinen

Yhdyssanat

tempomerkintä, työtempo

Muut

• tempoa, tempoilla

Aiheesta muualla

• tempo Kielitoimiston sanakirjassa
• tempo Suomen etymologisessa sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

tempo (monikko tempos tai tempi)

1. (musiikki) tempo (monikko tempi)
2. tempo (nopeus, vauhti) (monikko tempos)
3. (shakki) tempo (monikko tempos)

Ääntäminen

• IPA: /ˈtɛm.pəʊ/

Esperanto

Substantiivi

tempo

1. aika

Ido

Substantiivi

tempo

1. aika

Italia

Substantiivi

tempo m. (monikko tempi[luo])

1. aika
2. sää, ilma
3. (kielitiede) aikamuoto
4. tempo

Liittyvät sanat

• presente, passato, futuro

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	tȇmpo	tȇmpa n.
genetiivi	tȇmpa	tȇmpā n.
datiivi-lokatiivi	tȇmpu	tȇmpima n.
akkusatiivi	tȇmpo	tȇmpa n.
vokatiivi	tȇmpo	tȇmpa n.
instrumentaali	tȇmpom	tȇmpima n.

tȇmpo m. 

1. (musiikki) tempo
2. tempo (nopeus, vauhti)

Ääntäminen

• IPA: /'têːmpo/
• tavutus: tem‧po

Aiheesta muualla

• tèmpo Hrvatski jezični portal
• tȇmpo Školski rječnik hrvatskoga jezika

Portugali

Substantiivi

tempo m.

1. aika
2. sää, ilma