aloite

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aloite (48-C)

  1. (oikeustiede) yleensä kirjallinen ehdotus jonkin toimen saamiseksi aikaan
    Kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa.
  2. keskustelunavaus
  3. toiminnan avaus; aloittamisen tulos
  4. kyky aktiiviseen toimintaan, etenkin sodassa
    Stalingradin taistelujen jälkeen aloite siirtyi Neuvostoliitolle.
  5. ehdotus seurustelun aloittamisesta tms.
    Poikaystävä teki aloitteen ja ehdotti tapaamiset sun muut.
  6. (shakki) peliaseman mukaisesti aktiivisemman pelaajan kyky määrätä pelin kulusta eli saada passiiviseen peliin pakotettu vastustaja reagoimaan hänen siirtoihinsa.
    Kehitysedun tavoin aloite on väliaikainen ja se katoaa, ellei sitä välittömästi hyödynnetä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈɑlo̞it̪e̞ˣ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aloite aloitteet
genetiivi aloitteen aloitteiden
aloitteitten
partitiivi aloitetta aloitteita
akkusatiivi aloite; aloitteen aloitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi aloitteessa aloitteissa
elatiivi aloitteesta aloitteista
illatiivi aloitteeseen aloitteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aloitteella aloitteilla
ablatiivi aloitteelta aloitteilta
allatiivi aloitteelle aloitteille
muut sijamuodot
essiivi aloitteena aloitteina
translatiivi aloitteeksi aloitteiksi
abessiivi aloitteetta aloitteitta
instruktiivi aloittein
komitatiivi aloitteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aloitekyky, aloitekyvytön, aloiteoikeus, aloitteentekijä, aloitteenteko, eduskunta-aloite, lakialoite, raha-asia-aloite, toivomusaloite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aloite Kielitoimiston sanakirjassa
  • aloite Tieteen termipankissa