Siirry sisältöön

ohimo

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]
Ohimo

Substantiivi

[muokkaa]

ohimo (2)

  1. (anatomia) silmäkulman takainen alue pään sivulla, anatomiassa tempus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈohimo/
  • tavutus: o‧hi‧mo

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohimo ohimot
genetiivi ohimon ohimojen
ohimoiden
ohimoitten
partitiivi ohimoa ohimoita
ohimoja
akkusatiivi ohimo;
ohimon
ohimot
sisäpaikallissijat
inessiivi ohimossa ohimoissa
elatiivi ohimosta ohimoista
illatiivi ohimoon ohimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohimolla ohimoilla
ablatiivi ohimolta ohimoilta
allatiivi ohimolle ohimoille
muut sijamuodot
essiivi ohimona ohimoina
translatiivi ohimoksi ohimoiksi
abessiivi ohimotta ohimoitta
instruktiivi ohimoin
komitatiivi ohimoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohimo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Sanan alkuperä on epävarma. Yhden selityksen mukaan se on samasta oha-vartalosta, josta on peräisin myös sana ohut. Toisen selityksen mukaan se on samaa alkuperää kuin ohi. Kolmas selitys yhdistää sen oimo-sanan (oimollaan, oimossaan) yhteyteen.[1][2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

ohimolihas, ohimolohko, ohimoluu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ohimo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ohimo.
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. oimo.