Siirry sisältöön

ohi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adverbi

[muokkaa]

ohi

  1. (liikettä ilmaiseva) Sanotaan jonkun menevän ohi, kun tämä ohittaa jonkun toisen.
    Ajoin vahingossa risteyksen ohi.
  2. (aikaa ilmaiseva) Sanotaan jonkin päätyttyä sen olevan ohi.
    Se on ohi jo.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈohi/
  • tavutus: o‧hi

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

tienoheinen, ohiheitto, ohilaukaus, ohilyönti, ohimarssi, ohimeno, ohivalinta

Anagrammit
[muokkaa]

hoi, iho

Substantiivi

[muokkaa]

ohi (23)

  1. (vanhahtava) sivu, kylki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ohi ohet
genetiivi ohen ohien
partitiivi ohta ohia
akkusatiivi ohi;
ohen
ohet
sisäpaikallissijat
inessiivi ohessa ohissa
elatiivi ohesta ohista
illatiivi oheen ohiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ohella ohilla
ablatiivi ohelta ohilta
allatiivi ohelle ohille
muut sijamuodot
essiivi ohena ohina
translatiivi oheksi ohiksi
abessiivi ohetta ohitta
instruktiivi ohin
komitatiivi ohine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ohe-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
oh-

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ohi Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 2477 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa