ohimarssi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ohimarssi (5)
- (varsinkin sotilaallisen) muodostelman (myös muuten kuin jalkaisin) suorittama kulkue vastaanottajansa ohitse
- Prikaatin komentaja otti vastaan panssarijoukkueen ohimarssin.
- (vanhahtava, puhekieltä) ohari, sovitun asian (yleensä tapaamisen) ilmoittamatta noudattamatta jättäminen; sisältää monissa tapauksissa myös taloudellisen petoksen tai kavalluksen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈohiˌmɑrsːi/, [ˈo̞ɦiˌmɑrsːi]
- tavutus: o‧hi‧mars‧si
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ohimarssi | ohimarssit |
| genetiivi | ohimarssin | ohimarssien (ohimarssein) |
| partitiivi | ohimarssia | ohimarsseja |
| akkusatiivi | ohimarssi; ohimarssin |
ohimarssit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ohimarssissa | ohimarsseissa |
| elatiivi | ohimarssista | ohimarsseista |
| illatiivi | ohimarssiin | ohimarsseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ohimarssilla | ohimarsseilla |
| ablatiivi | ohimarssilta | ohimarsseilta |
| allatiivi | ohimarssille | ohimarsseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ohimarssina | ohimarsseina |
| translatiivi | ohimarssiksi | ohimarsseiksi |
| abessiivi | ohimarssitta | ohimarsseitta |
| instruktiivi | – | ohimarssein |
| komitatiivi | – | ohimarsseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ohimarssi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ohimarssi Kielitoimiston sanakirjassa