maailmankaikkeus

Suomi

Substantiivi

maailmankaikkeus (40)

1. (kosmologia, tähtitiede, filosofia) kaikki olevainen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maailmankaikkeus	maailmankaikkeudet
genetiivi	maailmankaikkeuden	maailmankaikkeuksien
partitiivi	maailmankaikkeutta	maailmankaikkeuksia
akkusatiivi	maailmankaikkeus; maailmankaikkeuden	maailmankaikkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	maailmankaikkeudessa	maailmankaikkeuksissa
elatiivi	maailmankaikkeudesta	maailmankaikkeuksista
illatiivi	maailmankaikkeuteen	maailmankaikkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maailmankaikkeudella	maailmankaikkeuksilla
ablatiivi	maailmankaikkeudelta	maailmankaikkeuksilta
allatiivi	maailmankaikkeudelle	maailmankaikkeuksille
muut sijamuodot
essiivi	maailmankaikkeutena	maailmankaikkeuksina
translatiivi	maailmankaikkeudeksi	maailmankaikkeuksiksi
abessiivi	maailmankaikkeudetta	maailmankaikkeuksitta
instruktiivi	–	maailmankaikkeuksin
komitatiivi	–	maailmankaikkeuksine- + omistusliite

Huomautukset

• laajempi käsite kuin havaittava maailmankaikkeus

Etymologia

• yhdyssana osista maailma (genetiivi) ja kaikkeus

Käännökset

1. kaikki olevainen

englanti: universe espanja: universo m. italia: universo m. norja: univers pohjoissaame: máimmiávus, univearsa

ranska: univers m. ruotsi: universum, världsallt saksa: Weltall n., Universum n. venäjä: космос viro: maailmakõiksus, maailmaruum; universum, kosmos

Liittyvät sanat

• kosmologia
• alkuräjähdys
• havaittava maailmankaikkeus

Synonyymit

• universumi

Aiheesta muualla

• maailmankaikkeus Kielitoimiston sanakirjassa
• maailmankaikkeus Tieteen termipankissa