kaikkeus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaikkeus (40)
- maailmankaikkeus täydennettynä aikaan ja avaruuteen suhteutetulla todellisuudella
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯kːeus/ tai /ˈkɑi̯kːeu̯s/
- tavutus: kaik‧ke‧us / kaik‧keus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaikkeus | kaikkeudet |
| genetiivi | kaikkeuden | kaikkeuksien |
| partitiivi | kaikkeutta | kaikkeuksia |
| akkusatiivi | kaikkeus; kaikkeuden |
kaikkeudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaikkeudessa | kaikkeuksissa |
| elatiivi | kaikkeudesta | kaikkeuksista |
| illatiivi | kaikkeuteen | kaikkeuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaikkeudella | kaikkeuksilla |
| ablatiivi | kaikkeudelta | kaikkeuksilta |
| allatiivi | kaikkeudelle | kaikkeuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaikkeutena | kaikkeuksina |
| translatiivi | kaikkeudeksi | kaikkeuksiksi |
| abessiivi | kaikkeudetta | kaikkeuksitta |
| instruktiivi | – | kaikkeuksin |
| komitatiivi | – | kaikkeuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaikkeude- | |
| vahva vartalo | kaikkeute- | |
| konsonantti- vartalo |
kaikkeut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. maailmankaikkeus täydennettynä aikaan ja avaruuteen suhteutetulla todellisuudella.
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaikkeus Kielitoimiston sanakirjassa