suruaika

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suruaika (9-D)[1]

  1. aika puolison kuoleman jälkeen jolloin ei saanut mennä naimisiin ja oli pidettävä tummaa vaatetusta
  2. merkkihenkilön kuoleman tai suuronnettomuuden muistoaika jolloin voi olla voimassa esim. suruliputus ja kieltoja huvittelulle
    Brasilia on julistanut kolmen päivän kansallisen suruajan maata koetelleiden ankarien tulvien vuoksi. (Yle.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuruˌɑi̯kɑ/
  • tavutus: su‧ru‧ai‧ka

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-D