suru

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suru surut
genetiivi surun surujen
partitiivi surua suruja
akkusatiivi suru; surun surut
sisäpaikallissijat
inessiivi surussa suruissa
elatiivi surusta suruista
illatiivi suruun suruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi surulla suruilla
ablatiivi surulta suruilta
allatiivi surulle suruille
muut sijamuodot
essiivi suruna suruina
translatiivi suruksi suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maansuru, suruaika, suruharso, surujuhla, suruliputus, surumarssi, surumieli, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surunviesti, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surutalo, surutyö, suruvaippa, suruviesti, sydänsuru

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suru Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1