suru

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suru (1)[1]

  1. murhe, alakuloisuuden tunne, jonkin traagisen tapahtuman, kuten läheisen ihmisen menetyksen, aikaansaama pitkäaikainen mielialan muutos

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suru surut
genetiivi surun luo surujen luo
partitiivi surua luo suruja luo
akkusatiivi suru; surun luo surut
sisäpaikallissijat
inessiivi surussa luo suruissa
elatiivi surusta luo suruista
illatiivi suruun luo suruihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi surulla luo suruilla
ablatiivi surulta luo suruilta
allatiivi surulle luo suruille
muut sijamuodot
essiivi suruna luo suruina luo
translatiivi suruksi luo suruiksi
abessiivi surutta suruitta
instruktiivi suruin
komitatiivi suruine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

maansuru, suruaika, suruharso, surujuhla, suruliputus, surumarssi, surumieli, surunappi, surunauha, surunkyynel, surunlapsi, surunpäivä, surunvalittaja, surunvalittelu, surupuku, surureuna, surureunus, surusaatto, surusaattue, surusanoma, surutalo, surutyö, suruvaippa, suruviesti, sydänsuru

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1