lein

Suomi

Substantiivi

lein

1. yksikön akkusatiivimuoto sanasta lei
2. yksikön genetiivimuoto sanasta lei
3. monikon instruktiivimuoto sanasta lei

Viro

Substantiivi

lein (gen. leina, part. leina)

1. suru, murhe

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	lein	leinad
genetiivi	leina	leinade
partitiivi	leina	leinu leinasid
illatiivi	(lyhyt) leina	leinadesse (leinusse)
	(pitkä) leinasse
inessiivi	leinas	leinades (leinus)
elatiivi	leinast	leinadest (leinust)
allatiivi	leinale	leinadele (leinule)
adessiivi	leinal	leinadel (leinul)
ablatiivi	leinalt	leinadelt (leinult)
translatiivi	leinaks	leinadeks (leinuks)
terminatiivi	leinani	leinadeni
essiivi	leinana	leinadena
abessiivi	leinata	leinadeta
komitatiivi	leinaga	leinadega

Teemamuodot lihavoitu.

Liittyvät sanat

• leinama
• leinaja

Aiheesta muualla

• lein Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• lein sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Lähteet

• Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.