surra

Suomi

Verbi

surra (67) (taivutus[luo])

1. olla surullinen, tuntea surua (jonkin takia. erityisesti jonkun kuoltua)
2. suhtautua surumielisesti (johonkin)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsurːɑˣ/
• tavutus: sur‧ra

Käännökset

1. olla alakuloinen jonkin takia, tuntea surua

englanti: mourn, grieve kroatia: tugovati, žaliti, tužiti saksa: trauern

venäjä: горевать, печалиться viro: leinama

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• iloita

Lähikäsitteet

• murehtia

Johdokset

• substantiivit: suru, surija
• verbit: sureksia, surettaa

Aiheesta muualla

• surra Kielitoimiston sanakirjassa
• surra Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

Substantiivi

surra (ei monikkoa)

1. eräiden Trypanosoma-suvun alkueliöiden, erityisesti Trypanosoma evansi ‑la­jin, nisäkkäille, varsinkin lehmälle ja hevoselle, aiheuttama tartuntatauti, jon­ka tavallisimmat oireet ovat kuume, väsymys ja voimattomuus

Ruotsi

Verbi

surra (1)

1. köyttää, kiinnittää köydellä tai narulla
2. surista
3. lörpötellä, juoruilla

Viro

Verbi

surra

1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surema

   õigus surra

   oikeus kuolla

Aiheesta muualla

• surra sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)