aikailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aikailu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑi̯kɑi̯lu/
- tavutus: ai‧kai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aikailu | aikailut |
| genetiivi | aikailun | aikailujen aikailuiden aikailuitten |
| partitiivi | aikailua | aikailuita aikailuja |
| akkusatiivi | aikailu; aikailun |
aikailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aikailussa | aikailuissa |
| elatiivi | aikailusta | aikailuista |
| illatiivi | aikailuun | aikailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aikailulla | aikailuilla |
| ablatiivi | aikailulta | aikailuilta |
| allatiivi | aikailulle | aikailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikailuna | aikailuina |
| translatiivi | aikailuksi | aikailuiksi |
| abessiivi | aikailutta | aikailuitta |
| instruktiivi | – | aikailuin |
| komitatiivi | – | aikailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aikailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aikailu Kielitoimiston sanakirjassa