era

Englanti

Substantiivi

era (monikko eras)

1. ajanjakso
2. aikakausi
3. ajanlasku
4. aika
5. käännekohta

Liittyvät sanat

• time

Espanja

Substantiivi

era f. (monikko eras)

1. aikakausi, aika

   Ha empezado una nueva era para nuestro país

2. ~ común, ~ cristiana, ~ de Cristo jälkeen ajanlaskun alun

Etymologia

latinan sanasta aera (DRAE)

Substantiivi

era f. (monikko eras)

1. puimatanner

Etymologia

latinan sanasta area (DRAE)

Verbi

era

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ser
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä ser

Italia

Substantiivi

era f. (monikko ere[luo])

1. aikakausi

Verbi

era

1. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä essere

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	éra	ére
genetiivi	érē	érā
datiivi-lokatiivi	éri	érama
akkusatiivi	éru	ére
vokatiivi	ero	ére
instrumentaali	érōm	érama

éra f. 

1. aikakausi

Ääntäminen

• IPA: /'ěːra/, mon. gen. /'ěːraː/
• tavutus: e‧ra

Aiheesta muualla

• éra Školski rječnik hrvatskoga jezika

Portugali

Substantiivi

era f. (monikko eras)

1. aikakausi

Romania

Verbi

era

1. yksikön 3. persoonan imperfekti verbistä fi

Ruotsi

Pronomini

era

1. (possessiivinen) monikkomuoto sanasta er; teidän ... -nne

   era barn – teidän lapsenne (kun puhutaan monesta lapsesta)