ikiaika

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ikiaika (9-D)

  1. (ylätyyliä) ikuinen ja iankaikkinen aika; ikuisuus, iäisyys
    Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala. Sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret. Hän karkotti tieltäsi viholliset ja käski sinun hävittää heidät. (5. Moos 33:27)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈikiˌɑi̯kɑ/
  • tavutus: i‧ki‧ai‧ka

Etymologia[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ikiaika ikiajat
genetiivi ikiajan ikiaikojen
(ikiaikain)
partitiivi ikiaikaa ikiaikoja
akkusatiivi ikiaika;
ikiajan
ikiajat
sisäpaikallissijat
inessiivi ikiajassa ikiajoissa
elatiivi ikiajasta ikiajoista
illatiivi ikiaikaan ikiaikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ikiajalla ikiajoilla
ablatiivi ikiajalta ikiajoilta
allatiivi ikiajalle ikiajoille
muut sijamuodot
essiivi ikiaikana ikiaikoina
translatiivi ikiajaksi ikiajoiksi
abessiivi ikiajatta ikiajoitta
instruktiivi ikiajoin
komitatiivi ikiaikoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ikiaika Kielitoimiston sanakirjassa