kellotorni

Suomi

Substantiivi

kellotorni

1. tornimainen rakennelma tai rakennuksen osa, johon soittokellot ripustetaan niiden kuuluvuuden lisäämiseksi
2. torni, jossa on yksi tai useampi suuri aikaa näyttävä kello

   Helsingin rautatieaseman kellotornin juurella, "kellon alla", monet ovat odottaneet treffikumppaniaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkelːoˌt̪orni/
• tavutus: kel‧lo‧tor‧ni

Etymologia

yhdyssana sanoista kello ja torni

Käännökset

1. rakennelma soittokelloille

englanti: bell tower; belfry

2. rakennelma aikaa näyttävälle kellolle

azeri: saat qüllesi englanti: clock tower

turkki: saat kulesi uzbekki: soat minorasi

Liittyvät sanat

• kellotapuli

Aiheesta muualla

• kellotorni Kielitoimiston sanakirjassa