kell
Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kell (kellĕn, ei monikkoa) m.
- (murteellinen, vanhahtava) pistely, joka tuntuu iholla tultaessa nopeasti kylmästä lämpimään
- (murteellinen, vanhahtava) jäätynyt puun juuristo
Ääntäminen
[muokkaa]IPA: [ʨʰɛlː]
Etymologia
[muokkaa]- adjektiivista kall
Huomautukset
[muokkaa]- Sana on länsipohjan murretta, jossa maskuliini on säilynyt erillisenä sukuna.
Unkari
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kell
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kell (k`ell; gen kella, part kella)
- (ajanmittausväline) kello
- mis on kell? – mitä kello on?
- kell on kaks – kello on kaksi
- kell on pool neli – kello on puoli neljä
- kell on veerand seitse – kello on neljänneksen yli kuusi
- kell kuus – kello kuusi, kuudelta
- kell jääb taha – kello on jäljessä, kello jätättää
- kell on ees – kello on edellä, kello edistää
- kello, soittokello
- kell heliseb – kello soi
- kella helistama – soittaa kelloa
Taivutus
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]- ajanmittausväline
- kellaaeg
- kellahelin
- kellamees, kellahelistaja
- käekell, seinakell, taskukell, äratuskell
- kirikukell
- liivakell
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kell Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- PSV, Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kell