kell
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kell (kellĕn, ei monikkoa) m.
- (murteellinen, vanhahtava) pistely, joka tuntuu iholla tultaessa nopeasti kylmästä lämpimään
- (murteellinen, vanhahtava) jäätynyt puun juuristo
Ääntäminen[muokkaa]
IPA: [ʨʰɛlː]
Etymologia[muokkaa]
- adjektiivista kall
Huomautukset[muokkaa]
- Sana on länsipohjan murretta, jossa maskuliini on säilynyt erillisenä sukuna.
Unkari[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kell
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kell (k`ell; gen kella, part kella)
- (ajanmittausväline) kello
- mis on kell? – mitä kello on?
- kell on kaks – kello on kaksi
- kell on pool neli – kello on puoli neljä
- kell on veerand seitse – kello on neljänneksen yli kuusi
- kell kuus – kello kuusi, kuudelta
- kell jääb taha – kello on jäljessä, kello jätättää
- kell on ees – kello on edellä, kello edistää
- kello, soittokello
- kell heliseb – kello soi
- kella helistama – soittaa kelloa
Taivutus[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
- ajanmittausväline
- kellaaeg
- kellahelin
- kellamees, kellahelistaja
- käekell, seinakell, taskukell, äratuskell
- kirikukell
- liivakell
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kell Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- PSV, Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kell