kellokortti

Suomi

Substantiivi

kellokortti

1. työajanseurantaan käytetty kortti, joka asetetaan erityiseen leimauslaitteeseen tai lukijaan töihin saavuttaessa ja sieltä lähdettäessä

Etymologia

yhdyssana sanoista kello ja kortti

Käännökset

1. työajanseurantaan käytetty kortti, joka asetetaan erityiseen lukijaan töihin saavuttaessa ja sieltä lähdettäessä

englanti: timecard

viro: tööajakaart

Liittyvät sanat

• työajanseuranta
• työaikakello

Aiheesta muualla

• kellokortti Kielitoimiston sanakirjassa