bell

Englanti

Substantiivi

bell (monikko bells)

1. kello (jota soitetaan kolistamalla siinä olevaa metallinpalaa)

Ääntäminen

• IPA: /bɛl/
• X-SAMPA: /bEl/

• Näin äännetään alueella: Yhdysvallat

Liittyvät sanat

• church bell, cowbell, doorbell

Sanaliitot

• bell pepper

Idiomit

• ring a bell - kuulostaa tutulta, muistua mieleen
• saved by the bell - välttyä viime hetkellä (esimerkiksi vastaamasta kysymykseen)
• with bells on - innokkaasti

Saksa

Verbi

bell

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä bellen