heiluri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
heiluri (6)
- akselin tai pisteen ympäri vapaasti kiertymään pääsevä, painovoiman vaikutuksesta heilahteleva kappale
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈhei̯luri/
- tavutus: hei‧lu‧ri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heiluri | heilurit |
genetiivi | heilurin | heilurien heilureiden heilureitten |
partitiivi | heiluria | heilureita heilureja |
akkusatiivi | heiluri; heilurin |
heilurit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heilurissa | heilureissa |
elatiivi | heilurista | heilureista |
illatiivi | heiluriin | heilureihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heilurilla | heilureilla |
ablatiivi | heilurilta | heilureilta |
allatiivi | heilurille | heilureille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heilurina | heilureina |
translatiivi | heiluriksi | heilureiksi |
abessiivi | heiluritta | heilureitta |
instruktiivi | – | heilurein |
komitatiivi | – | heilureine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | heiluri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
heilurijuna, heilurikello, heilurikoje, heilurilautta, heiluriliike, heiluriliikenne, heilurimiina, heilurinvarsi, heiluriovi, kellonheiluri
Aiheesta muualla[muokkaa]
- heiluri Kielitoimiston sanakirjassa