heilahdus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]heilahdus (39)
- massan yksittäinen yhdensuuntainen liike tai liikahdus osana jaksottaista heilahtelua tai erillisenä tasapainoaseman poikkeamana
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhei̯lɑhdus/
- tavutus: hei‧lah‧dus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heilahdus | heilahdukset |
| genetiivi | heilahduksen | heilahdusten heilahduksien |
| partitiivi | heilahdusta | heilahduksia |
| akkusatiivi | heilahdus; heilahduksen |
heilahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heilahduksessa | heilahduksissa |
| elatiivi | heilahduksesta | heilahduksista |
| illatiivi | heilahdukseen | heilahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heilahduksella | heilahduksilla |
| ablatiivi | heilahdukselta | heilahduksilta |
| allatiivi | heilahdukselle | heilahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heilahduksena | heilahduksina |
| translatiivi | heilahdukseksi | heilahduksiksi |
| abessiivi | heilahduksetta | heilahduksitta |
| instruktiivi | – | heilahduksin |
| komitatiivi | – | heilahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heilahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
heilahdus- | |
Käännökset
[muokkaa]1. massan yksittäinen yhdensuuntainen liike tai liikahdus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]etuheilahdus, heiladuskaari, heilahdusaika, heilahdusjännitys, heilahduskulma, heilahduslaajuus, heilahdusliike, heilahduslyönti, juoksuheilahdus, kurssinheilahdus, lehtoheilahdus, nojaheilahdus, oikoheilahdus, takaheilahdus, takaheilhdus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- heilahdus Kielitoimiston sanakirjassa