soitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]soitin (33-C) (monikko soittimet)
- (musiikki) väline tai laite, jolla tuotetaan musiikkia, soitetaan käsien, jalkojen tai muiden ruumiinosien avulla, musiikki-instrumentti
- Piano ja kitara ovat yleisimpiä harrastajien soittimia.
- Huuliharppu on helposti mukana kulkeva soitin.
- (tekniikka) laite, ohjelma tai sovellus, joka toistaa tallennettua ääntä tai kuvaa
- Laita CD soittimeen, niin kuullaan mitä siinä on.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoi̯t̪in/, [ˈsʷo̞it̪in]
- tavutus: soi‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soitin | soittimet |
| genetiivi | soittimen | soittimien soitinten |
| partitiivi | soitinta | soittimia |
| akkusatiivi | soitin; soittimen |
soittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soittimessa | soittimissa |
| elatiivi | soittimesta | soittimista |
| illatiivi | soittimeen | soittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soittimella | soittimilla |
| ablatiivi | soittimelta | soittimilta |
| allatiivi | soittimelle | soittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soittimena (soitinna) |
soittimina |
| translatiivi | soittimeksi | soittimiksi |
| abessiivi | soittimetta | soittimitta |
| instruktiivi | – | soittimin |
| komitatiivi | – | soittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
soitin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. musiikki-instrumentti
2. laite joka toistaa ääntä
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]- fagotti, flyygeli, harppu, huuliharppu, kitara, patarumpu, piano, puupuhallin, sitra, triangeli, vaskipuhallin, viulu
- soida, soittaa, soittaja, soittimisto
- musiikki
Synonyymit
[muokkaa]- (musiikki) instrumentti, musiikki-instrumentti
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: soittimellinen
- substantiivit: soitinnus
- verbit: soitintaa
Yhdyssanat
[muokkaa]CD-levysoitin, CD-soitin, jouhisoitin, jousisoitin, kasettisoitin, kielisoitin, kosketinsoitin, kuvalevysoitin, laattasoitin, levysoitin, lyömäsoitin, MP3-soitin, näppäilysoitin, orkesterisoitin, puhallinsoitin, puhallussoitin, rytmisoitin, soitinmusiikki, soitinsoolo, soitinsävellys, soitinyhtye, soitinääni, soolosoitin, sormintasoitin, säestyssoitin, sähkösoitin
Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- soitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]soitin
- (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä soittaa
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 33. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen musiikkisanasto
- Suomen kielen tekniikan sanasto
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen kielen verbikantaiset in-nominit
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit
- Suomen kielen soittimet