soittaja
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]soittaja (10)
- henkilö, joka soittaa jotakin soitinta; muusikko, instrumentalisti
- Soittajat astuivat lavalle.
- Konsertin jälkeen menin pyytämään nimikirjoitusta soittajalta.
- henkilö, joka soittaa puhelun; vuorovaikutteisiin viihde- ym. ohjelmiin puhelimitse osallistuja
- Kun puhelimeen vastataan, tulisi soittajan ensimmäiseksi esitellä itsensä.
- Seuraava soittaja olkaa hyvä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsoi̯t̪ːɑjɑ/
- tavutus: soit‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | soittaja | soittajat |
| genetiivi | soittajan | soittajien (soittajain) |
| partitiivi | soittajaa | soittajia |
| akkusatiivi | soittaja; soittajan |
soittajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | soittajassa | soittajissa |
| elatiivi | soittajasta | soittajista |
| illatiivi | soittajaan | soittajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | soittajalla | soittajilla |
| ablatiivi | soittajalta | soittajilta |
| allatiivi | soittajalle | soittajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | soittajana | soittajina |
| translatiivi | soittajaksi | soittajiksi |
| abessiivi | soittajatta | soittajitta |
| instruktiivi | – | soittajin |
| komitatiivi | – | soittajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | soittaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- soittaja Kielitoimiston sanakirjassa