siinto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

siinto (1-J)[1]

  1. kajo, kajastus, sinerrys

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsiːnt̪o/
  • tavutus: siin‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siinto siinnot
genetiivi siinnon siintojen
partitiivi siintoa siintoja
akkusatiivi siinto;
siinnon
siinnot
sisäpaikallissijat
inessiivi siinnossa siinnoissa
elatiivi siinnosta siinnoista
illatiivi siintoon siintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siinnolla siinnoilla
ablatiivi siinnolta siinnoilta
allatiivi siinnolle siinnoille
muut sijamuodot
essiivi siintona siintoina
translatiivi siinnoksi siinnoiksi
abessiivi siinnotta siinnoitta
instruktiivi siinnoin
komitatiivi siintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo siinno-
vahva vartalo siinto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]

sointi, soitin, toisin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • siinto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-J